Koska mikään ei ole nuoren tulevan kilpahevosen kanssa parempaa kuin kiertää kaikki mahdolliset kissanristiäiset läpi ja opetella matkustamaan, olin silmä tarkkana bongaillut netistä ja lehdistä erilaisia nuorille hevosille tarkoitettuja tilaisuuksia. Tarjontaa ei yleensä hirveästi ole, joten olin erittäin iloinen huomatessani ilmoituksen Oldfinion Dressagen järjestämästä nuorille kouluhevosille tarkoitetusta laatuarvostelusta.

Tällä kertaa Lego oli jo aamusta asti vähän sellaisessa mielentilassa, että nyt ei hirveästi huvittaisi. Ori on vallan mainio ottaman naamalleen elämäänsä kyllästyneen vanhan tuntiratsun ilmeen ja muuttumaan suorastaan perässävedettäväksi malliksi. Ensimmäistä kertaa jouduimme jopa keskustelemaan siitä että mennäänkö koppiin vai eikö sinne mennä. Luukkua sulkiessani pyörittelin päätäni ja toivoin, että tämä todella oli vain huono päivä.

Paikalle päästyämme Lego piristyi sentään hieman muita hevosia nähdessään. Tässä tilaisuudessa rotukirjo oli laajempaa kuin edellisellä viikolla Granstadissa, mutta nyt Lego oli ainoa täysiveristen edustaja. Erityisesti ponit tuntuivat kiinnostavan herraa kovasti ja tajusinkin, ettei ori hirveästi ollut poneja nähnytkään. Ehkä sille pitäisi joskus esitellä shetlanninponi ja katsoa mitä ori siitä tuumaisi.

Arvostelun aikana Legosta kyllä huomasi, ettei se viitsinyt hirveästi edes yrittää. Käynti ja ravi olivat normaalia laiskempaa ja laukka suorastaan onnetonta. Rakennearvostelussa paikallaan pysymisen kanssa ei ainakaan ollut ongelmia, hyvä ettei ori nukahtanut siinä seisoskellessamme. Kyllähän tämä Legon laiska päivä näkyi tuloksissakin, mutta herra onnistui silti saavuttamaan KV-II -palkinnon.

Rakenne: 8+1 Käynti: 3 Ravi: 3 Laukka: 2 Lisäpisteet: 1 Suku: 5,5
Yhteensä: 23,5 = 24p. KV-II

Talvi tuntuu aina olleen Legolle se ehdoton suosikki. Mitä enemmän lunta, sen tyytyväisempi ori on ja sitä enemmän aikaa se viettää tarhassa touhuten. Lego on aina ollut varsin aktiivinen jopa vapaa-ajallaan, mutta herra nauttii aivan selvästi lumessa kirmailusta ja piehtaroinnista.

Ratsun hommien opettelu on sujunut kuin tanssi ja välillä sitä vähän pelottaakin kuinka nopeasti Lego oppii. Parhaani mukaan olen pyrkinyt kiertämään kaikenlaisissa kissanristiäisissä, mitä nuoria hevosia varten on vain keksitty järjestää. Legon nopea oppimiskyky pätee erittäin varmasti myös huonoihin tapoihin tai muuten vaan väärin opittuihin asioihin ja haluan ehdottomasti välttää kaikki virheet. Vaikka Lego onkin erittäin hyväkäytöksinen ollakseen ori, on silti parempi katsoa kuin katua.

Kilpailuihin tutustuminenkin on jo päässyt alkuun ja vaikka sijoituksille ollaan päästy, ei voittoa ole vielä tullut. Eipä siinä silti, toistaiseksi korkein sijoituksemme on toinen luokassa, jossa oli neljäkymmentä osallistujaa! Kyllä Legosta vielä kouluratsu tehdään.

Paljon on Legon kanssa touhuiltu näin kolmevuotiskesän aikana. Alkukesästä herra pääsi laitumelle nuoreen oriporukkaan viettämään leppoisia lomapäiviä. Kesän kunniaksi jopa erakkoluonteinen Lego jaksoi innostua kaveriseurasta ja yleensä se olikin juuri Lego, joka illan viilentyessä alkoi jahdata muita leikkiin.

Olin ottanut tavoitteeksi sen, että kesän aikana aloitellaan Legon ratsukoulutusta. Kävinkin laidunloman aikana lähes päivittäin hakemassa Legon laitumelta ja pyörimme hetken aikaa lähistöllä varmistamassa etteivät käytöstavat täysin pääse unohtumaan. Heinäkuun lopulla Lego palasikin kotiin laitumelta ja pääsimme ihan tositoimiin.

Suitsia Lego oli pitänyt päässään aiemminkin, joten se uusi iso juttu tulisi olemaan satula. Olin varannut projektille reippaasti aikaa ja jopa valmistautunut useampaan päivään, mutta Legopa päätti yllättää. Herra ei ollut millänsäkään selkään ilmestyneestä painosta, vaikka satulavyön laitto saikin hieman hämmentyneen katseen osakseen. Loppujen lopuksi ori kantoi satulaa kuin vanha tekijä ja uskaltauduinpa jopa käväisemään selässä samalla reissulla.

Elokuu olikin sitten uuden opettelua. Lego osoittautui kiitettävän nopeaksi oppijaksi, mikä oli vain hyvä sillä herra ei hirveän kauaa jaksanut keskittyä yhteen asiaan. Kesä päättyi mukavasti siihen, että Lego oli oppinut kaikki askellajit sekä siirtymiset ratsastajan kanssa.

Keskiviikkoaamu valkeni varsin syksyisenä, kun puoliunessa kömmin tallille. Olin ilmoittanut Legon Granstadissa järjestettävään oritestiin suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että herraa saisi vietyä ihmisten ilmoille hieman enemmän ennen kisauran aloittamista. Toisaalta odotin kyllä jännityksellä mitä sanottavaa tuomareilla olisi Legosta. Ihmeitä en kuitenkaan tältä päivältä odottanut, sillä kyseessä oli kuitenkin pääasiassa puoliverisille tarkoitettu tilaisuus.

Olin käyttänyt eilisen Legon puunaamiseen ja käärinyt herran ohueen tallifleeceen yöksi, joten minua odotti nälkäinen ja ennen kaikkea puhdas hevonen. Herran syödessä aamuruokia pakkailin kaikessa rauhassa tavarat autoon ja lopulta nakkasin Legon koppiin syömään aamuheiniään. Ah tätä helppoutta, en ikinä unohtaisi sitä kuran määrää mitä Legosta ja sen emästä joutui aikoinaan putsaamaan ennen erästä mätsärireissua.

Paikan päällä olikin jo vilske käynnissä kun saavuimme. Paikalla oli toinen toistaan komeampia oreja, valtaosa niistä tottakai puoliverisiä. Bongasin sentään tuttujakin, sillä al Najyan Isis oli tullut muutaman arabialaisensa kanssa paikalle.

Lego oli suorastaan yllättävän ihmisiksi koko päivän, vaikka parastaan herra ei viitsinyt pistää ainakaan liikeosioissa. Tuloksena oli III-palkinto joka jäi vain yhden pisteen päähän kakkosesta! Elämäni tutuin tarina, pisteen päässä paremmasta. Ennen kaikkea olin kuitenkin tyytyväinen Legon käytökseen, joka tuntuu paranevan kerta kerralta.

Pisteet muodossa rakenne + liikkeet + ratsastettavuus/kapasiteetti + luonne + kompensaatio = yhteensä.
III-palkinto 15 + 9 + 11 + 7 + 2 = 44p

Ruusukkeen on sponsoroinut MWS Boutique

Yksivuotias Lego oli aikamoinen maanvaiva ja olinkin joutunut myöntämään itselleni, etteivät omat taidot enää riittäneet. Kaikeksi onneksi kuulin Temareef Arabiansissa järjestettävästä arabikurssista, jossa keskityttäisiin juurikin hevosen käsittelyongelmiin. Suunnilleen riemusta kiljuen ryntäsin ilmoittamaan Legon mukaan.

Tapahtumapäivänä olimme ajoissa paikalla ihmettelemässä hulinaa ja muita komeita arabialaisia. Kurssi oli kuin unelmien täyttymys, ja saimmekin Legon kanssa seuraavanlaista kommenttia kurssin järjestäjältä:

Mikä muu voisikaan olla enemmän opettajan unelma, kuin saada kurssilla ihan pieni nuorukainen. Nuorista hevosista, jos mistä, näkee selvästi kuinka herkästi ne reagoivat asioihin. Lego oli koko alun vähän hääräillyt ja TK oli sitä talutellut välillä, jotta se taas seisoisi hetken aloillaan. Muutaman pystyynnousutkin se esitteli, kunnes taas muisteltiin vähän niitä käytöstapoja. Viereinen ori Jacob tuntui myös hieman komentavan junioria parin metrin päästä kiljahtamalla ja lyömällä etukaviolla maahan. Lego tuntui ottavan komennot tosissaan ja totesinkin siinä, että tässä on yksi varsin hyvä malliesimerkki laumakäyttäytymisestä ja kuinka hyvin hevoset ymmärtävät eri ikäisten tuoman hierarkian. Tällaiset vuotiset nuorikot kuuntelevat vielä aika hyvin vanhempia hevosia. Vaihdoin nyt puolestaan Legolle tämän pidemmän riimunarun ja seisokelimme hetken. TK sanoi, ettei orin kanssa meinaa tulla mistään mitään ellei paikkana ole tuttu maneesi tai kenttä. Lego suhtautui vielä nuoren innokkuudella kaikkeen ja siksi se saattoi välillä unohtaa sen kaksilahkeisen siellä narun toisessa päässä. Nuoret hevoset ovat äärimmäisen herkkiä eikä niiden kanssa parane tehdä hirveästi rajuja muutoksia. Hevosen saa ruotuunkin paremmin ajan mittaan, kun jo nuoresta pitäen komentaa ensin vähän, sitten vähän enemmän, taas enemmän ja ihan lopuksi, kun ollaan ne viisi porrasta menty niin voi jo komentaa kovemmin jos oppi ei ole mennyt perille. Nappasin aidan toiselta puolelta maasta pitkän risun ja ojensin sen TKlle. Kehotin käyttämään sitä tekemään ikään kuin näkymättömän viivan siihen minkä yli Lego ei saisi juosta. Ensin tietysti risu sai vain olla kädessä.

Pari lähti kävelemään kenttää ympäri. Melkein heti Legi lähti juoksemaan TKn ohi. Olin opastanut häntä nostamaan sen käden ylös sivulle, missä riimunaru oli. Tässä ei ollut tarkoitus lyödä hevosta tai mitään muutakaan, vaan ennemminkin sanoa: "Tässä menee raja, sen yli ei tulla." Tässä on vähän sama periaate kuin siinä, että kohti juoksevan hevosen saa paremmin kääntymään tuijottamalla hevosta ensin paikallaan ja sitten vain äkisti tömäyttämällä jalkaa. Toimii äkimmin ja paremmin kuin se, että vain huitoo koko ajan paikoillaan. Nopea liike, jonka paine ei kuitenkaan kestä kuin hetken antaa hevoselle halutun käskyn, mutta samalla kiitoksen oikasta reaktiosta. Eli siis hevonen tulossa ohi → käsi ylös → hevonen jarruttaa → käsi heti alas. Lego yllättyi ensimmäistä kertaa ja jarrutti halutusti, mutta seuraavalla kerralla se ei kuunnellut. Nyt TK sai siis jo komentaa hieman enemmän, joko heiluttamalla kättä ja riimunarua (sama kuin peruutuksessa ks. Hisham al Ihab ox) tai ihan suoraan jarruttamalla jos hevonen on jo ehtinyt ohi. Jälleen Lego jarrutti halutusti ja jatkoi puhisten matkaansa TKn takana. Nyt kehotin häntä heiluttamaan oksaa kevyesti puolelta toiselle edessään. Lego katseli kummastuneena risua, mutta tuntui ymmärtävän sen tarkoituksen. Lisäksi oria kehuttiin koko ajan, kun se keskittyi ja käveli nätisti. Hevoset kyllä tajuavat, kun niitä kehutaan ja osaavat myöhemminkin yhdistää tietynlaisen äänensävyn ja ihmisen olemuksen positiiviseen. Edelleen Lego tietysti vähän häsläsi ja kulki pää pystyssä, mutta kiinnitti jo jotain huomiota TKhon. TK oli hyvin alussa pistänyt muistiin opastukseni hevosen tajutuksesta; ryhti suora ja katse eteen. Pari kertaa ori meinasi ryöstää naisen ohi, mutta jo pelkkä oksa onnistui pysäyttämään orin ja se palasi taas lähtöruutuunsa. Pari palasi paikoilleen ja Lego pysähtyi hienosti. Ojensin TKlle vähän namuja taskuun, joita hän saisi ojentaa nuorikolle, kun se seisoo paikoillaan.

Hyvä hevonen tästä vielä kehkeytyy, kunhan sen kanssa jaksaa puuhata ja muistaa edetä askel askeleelta eikä loiki vain joka toista porrasta. Nuoren hevosen koulutus on loppupeleissä yllättävän ”helppoa”, koska sille ei ole vielä ehtinyt juurtua aivoihin tapoja tai ennakkoluuloja asioista ja ihmisistä. Suoranaisesti helppoa se ei ole, mutta varmaan ymmärrätte mitä ajan takaa.

Kaiken kaikkiaan kurssista jäi erittäin hyvä fiilis sekä minulle että Legolle. Saimme varmasti molemmat paljon ajateltavaa ja näitä oppeja ehdottomasti tultaisiin harjoittelemaan kotona hyvinkin ahkeraan.

Edellinen päivä olikin mennyt lähes kokonaan hevosten puunaamiseen. Baya ei ollut osallistumassa itse arvosteluun, mutta eihän sitä nyt sopinut näyttää kuin joltain pellolta repäistyltä kaakilta kun ihmisten ilmoille lähdetään. Siltä tamma nimenomaan näytti aloittaessani urakan. Lego ei ollut yhtään sen paremmassa kunnossa, pikkumies oli ilmeisesti ottanut mallia äidiltään ja kierinyt kaikissa mahdollisissa kuralätäköissä mitä laitumelta oli vain löytynyt.

Itse mätsäripäivä alkoi jo varhaisella herätyksellä - mikä siinä onkin että joka ikiselle kisareissulle pitää herätä niin tuhottoman aikaisin? Raahauduin talliin ihan puoliunessa ja mietin, että miten jaksan pysyä hereillä ajomatkalla. Eipä olisi tarvinnut murehtia, sillä Legopa oli reippaana poikana päättänyt järjestää pikku yllärin. Jollain ihmeen konstilla Lego oli saanut kumottua vesiastian niskaansa ja tottakai sen jälkeen oli pitänyt kieriä juuri siinä karsinan sontanurkassa. Täytyypä sanoa että se näky, mikä karsinassa odotti sai ainakin heräämään sekunnin murto-osassa.

Eipä siinä auttanut muu kuin suorittaa pikapesu ja iskeä Baya ja Lego koppiin ja lähteä tien päälle. Kirosin hiljaa mielessäni ja osittain jopa ääneenkin lähes koko matkan ja toivoin, että perillä olisi aikaa suorittaa Legolle vielä uusi puunauskierros.

Noh, kerrankin minulla oli tuuria, sillä alkupään luokat olivat päässeet hieman viivästymään. Sain silti juosta pää kolmantena jalkana, mutta ehdin kuin ehdinkin saada Legon näyttämään taas hevoselta ennen luokan alkua. Taisi Legokin aistia mielentilani ja ymmärtää, että nyt kannattaa olla oikein kilttiä poikaa. Orin käytös olikin oikein mallikasta koko mätsäreiden ajan.

Lego oli ainut osanottaja luokassaan, joten mitään todellista kilpailua ei päässyt syntymään. Nämä mätsärit olivat kuitenkin mainio tilaisuus esitellä Legolle maailmaa kotitallin ulkopuolella ja alkaa myöskin opetella niitä surullisenkuuluisia käytöstapoja ihmisten ilmoilla ollessa.