Vilinä, Hulina, Hulivili, Liina, Perhanan Kaakki... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vilinä on niitä hevosia, joiden kohdalla nimeäminen on osunut täysin oikein, sillä tamma on juurikin nimensä veroinen ikiliikkuja. Kasvattaja kuvailikin tammaa sanoin: "Huoleton nuori neiti, joka ei oma-aloitteisesti ole hetkeäkään paikallaan." Vilinällä on jatkuvasti pilkettä silmäkulmassa ja tamma onkin oikea keppostelija. Tämän hevosen kanssa tarvitaan runsaasti huumorintajua ja ääretöntä kärsivällisyyttä.
Hoitotilanteet ovat Vilinän kanssa kuin seikkailua. Tamma ei millään pysyisi paikallaan ja olisi aina kovasti auttamassa, vaikka tamman mielestä auttamista onkin harjakorin sisällön viskely ympäriinsä. On ehkä ihan hyvä että Vilinä on pieni, sillä muuten neiti varmasti varastelisi kaikki harjat ja roikottelisi niitä suussaan katonrajassa. Talviaika on Vilinän mielestä aivan mahtavaa, sillä pipoja ja lapasia on niin mukava varastella. Helpoimmalla tamman kanssa pääsee ottamalla apurin viemään neidin huomion, tai yksinkertaisesti iskemällä Vilinälle suuhun jotain mitä saa luvan kanssa näpertää. Yleisesti ottaen Vilinä on erittäin helppo ja mukava hoidettava ja sen voi rauhassa luottaa nuoremmillekin hoitajille. Jalat nousevat ongelmitta, eikä varustamisessakaan ole ongelmia. Vilinä nappaa kyllä erittäin mielellään vaikka kaikki suitsien remmit suuhunsa jos sen kanssa ei ole tarkkana.
Ratsastaessa Vilinällä tuntuu olevan loputtomasti virtaa ja erityisesti intoa tehdä vaikka mitä. Tamman kanssa saakin olla tarkkana, sillä se alkaa erittäin herkästi tarjota oma-aloitteisesti erilaisia liikkeitä. Mikäli tammalla ratsastaa tietyn tyyppistä tehtäväkuviota, tamma alkaa hyvin nopeasti ennakoida mitä missäkin kohdassa pitikään tehdä. Uusien asioiden opettelu on Vilinän mielestä kivaa, mutta liian vaikeaa asiaa ei kannata suoraan lähteä yrittämäänkään. Vilinällä on tapana turhautua mikäli uusi juttu ei aukea helposti, ja sen jälkeen ei sitten mistään tulekaan mitään. Kiltteydestään huolimatta ihan aloittelijoiden ratsuksi tammasta ei ole, sillä sen kärsivällisyys ei oikein riitä pelkkään kentän ympäri kiertämiseen. Talutusratsuna Vilinä kyllä toimii, mutta vain lyhyitä aikoja kerrallaan.
Maastoretket ovat Vilinän mielestä parasta mitä voi olla olemassa. Tamma on hyvin maastovarma eivätkä minkäänlaiset asiat postilaatikoista metsäkoneisiin aiheuta sätkyjä. Kaikki uusi otetaan vastaan uteliaasti ja Vilinä olisikin mielellään menossa tutustumaan kaikkeen uuteen ihan lähietäisyydeltä. Maastossa ympäristö tuottaa tammalle jo niin paljon virikkeitä, että rauhallinen tahtikaan ei saa tammaa kyllästymään.
Vilinä on helppo lastata ja kuljettaa, eikä pitkien matkojen tekokaan tuota ongelmia. Uusissa paikoissa Vilinä on oma utelias ja säheltävä itsensä, ja joka paikkaan pitäisikin päästä yhtä aikaa. Vilinä tulee toimeen muiden hevosten kanssa oikein mainiosti, mutta tarhakaverin valinnassa pitää silti olla tarkkana sillä muut eivät välttämättä tule toimeen Vilinän kanssa. Tamma onkin mitä mainiointa seuraa nuorille hevosille, jotka jaksavat touhuta ja leikkiä.
26.12.2020 Kevyt koulutreeni, kirjoittanut Naella
Olin saanut tänään tehtäväkseni puuhailla jotain TKn omistaman suomenpienhevostamma Vilinän kanssa. Minulle oli kerrottu, että tamma on varsin puuhakas ja pirteä persoona, joten olin suunnitellut ohjelmaksi kevyen ratsastuksen perusjuttujen äärellä.
Saavuttuani Vilinän kotitallille kävin ensimmäisenä hakemassa hevosen tarhasta. Vilinä katseli minua ensin tarhan perältä, mutta houkutteluleipäni voitti ja tamma tuli luokseni. Pääsimme talliin sulassa sovussa ja laitoin Vilinän karsinaan odottamaan harjausta. Pienen tuskailun jälkeen löysin kuin löysinkin tamman harjat, joten pääsimme aloittamaan hoitotoimet. En ollut sitonut Vilinää kiinni karsinassa, mutta kaiken pyörimisen keskellä minun oli hankalaa saada hevonen puhtaaksi ja päädyin laittamaan tamman kiinni. Vilinä tuntui hieman loukkaantuvan tästä, mutta perusteellinen harjaus ja rapsuttelutuokio auttoivat sitä unohtamaan harmituksen. Varustaminen sujui meiltä ongelmitta ja pian olimmekin valmiita lähtemään ulos.
Menimme Vilinän kanssa kentälle, jossa aioin ratsastaa. Kävelimme alkukäynnit maastakäsin välillä ihmetellen ympäristön ääniä ja tapahtumia. Yritimme myös muutamia pysähdys-peruutus -tehtäviä, mutta Vilinä ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan saati mennä taaksepäin. Yhden onnistuneen harjoituksen jälkeen päätin nousta tamman selkään ja aloittaa raviverryttelyn. Teimme raviverryttelyssä isoja ympyröitä ja muutamia kolmikaarisia kiemurauria. Vilinä työskenteli aika kivasti alusta asti ja kun tehtäviä ei teettänyt samoissa kohdissa, tamma ei alkanut ennakoida reittejä tai vauhtia. Otimme verryttelyssä myös vähän laukkaa ympyröillä.
Varsinaisena ravitehtävänä teimme muutamia keskiravilisäyksiä diagonaalilinjoilla. Vilinä suoritti pari ensimmäistä lisäystä ihan sujuvasti ja siististi, mutta kolmannella kerralla tamma yritti kiemurrella apujen välissä ja keksiä omaa kivaa, joten otimme lyhyet välikäynnit ennen laukkatehtävää. Laukassa teimme loivaa kiemuraa molempiin suuntiin. Vilinää tuntui hieman harmittavan sille ilmeisen haastava tehtävä, joten lopetimme parin onnistuneen suorituksen jälkeen. Teimme loppuun loppuverryttelyt ensin ravissa pidemmällä ohjalla ja loppukäynnit kävelytin Vilinää maasta. Tamma vaikutti tyytyväiseltä ja kun sen hengitys oli tasaantunut, lähdimme talliin.
Laitoin Vilinän tallissa karsinaan, riisuin siltä varusteet ja valmistin juoman saamieni ohjeiden mukaan. Harjasin tamman myös perusteellisesti ja heitin sille loimen selkään. Kun hevonen oli juomansa juonut, kävin viemässä sen takaisin tarhaan. Pätevä pikkutamma jäi tyytyväisenä syömään päiväheiniä, kun palasin talliin laittamaan loput tavarat paikoilleen ja lähdin kotia kohti.
16.07.2017 - Uittoreissu kaatosateessa
Olimme jo kesän alussa ystäväni Jasnyn kanssa päättäneet, että joskus synttäriemme tienoilla lähtisimme hevosten kanssa oikein kunnon uittoreissulle eväineen. Suunnitelma pantiin täytäntöön Jasnyn syntymäpäivänä, muutama päivä minun synttäreideni jälkeen. Jasny lähti mukaan komean piekkariherransa Raren kanssa, josta olin alustavasti jopa suunnitellut Vilinälle sulhoa.
Eväät oli pakattu, hevoset varustettu ja säätiedot tarkistettu. Luvassa oli lämmintä ja aurinkoista - niitä yksittäisiä päiviä tänä kesänä. Lähdimme tallilta kohti muutaman kilometrin päässä olevaa uittopaikkaa innoissamme jutustellen. Vilinä yritti kovasti hössöttää Raren suuntaan, mutta pikkuori vain tuhahteli yli-innokkaalle tammalle ja sen sähellyksille. Jossain vaiheessa Vilinäkin kyllästyi todettuaan, että ei se Rare millään innostu.
Saavuttuamme uittopaikalle päätimme pitää ensin evästauon. Hevosille oli varattu pienet siivut heinää, joiden avulla ne malttoivat pysytellä paikallaan sen aikaa kun söimme eväsleipämme. Pian olikin uimisen vuoro! Vilinä syöksyi tuttuun tapaansa suoraan veteen ja rymisteli ympäriinsä niin reippaasti, että olimme molemmat läpimärkiä jo ensimmäisen minuutin aikana. Rare lähestyi vettä rauhallisemmin, mutta Vilinän delfiiniloikat saivat Jasnyn ja Rarenkin kasteltua.
Vilinän pärskyttely ei ollut ainoa asia, joka meidät kasteli. Kuin hiipien oli taivaanrantaan noussut synkkä pilvi ja kohta huomasimmekin auringon pimentyvän. Ehdimme juuri tehdä päätöksen kotiinlähdöstä kun taivas aukesi ja jos emme olisi olleet jo valmiiksi läpimärkiä, se asia olisi nyt korjattu.
Kaikeksi onneksi sade oli lämmintä eikä ukkosta ollut ilmassa. Jäimme vielä hetkeksi uimaan, mutta sateen vain yltyessä päätimme lähteä takaisin kotia kohti.
Pakkasmaasto Metsälammessa 28.01.2017
Omat maastomme olivat olleet huonossa kunnossa jo pidemmän aikaa, joten tartuin tilaisuuteen nähtyäni ilmoituksen Metsälammessa järjestettävästä maastoretkestä. Vilinä oli jo pitkään näyttänyt hapanta naamaa maastoretkien vähäisyyden vuoksi, joten tämä reissu toisi kipeästi kaivattua vaihtelua meille molemmille. Saapuessamme Metsälammelle paikalla oli jo täysi tohina päällä. Vilinällä oli täysi työ kaiken uuden tuijottelussa, joten kerrankin sain tamman varustettua ilman minkäänlaisia ongelmia.
Astuessamme ensimmäiselle metsäpolulle Vilinä rentoutui huomattavasti. Reissun ensimmäisen vaiheen tamma tyytyi lähinnä rauhallisena lampsimaan eteenpäin ja tuijottelemaan välillä uteliaana outoja maisemia. Hyvin pian tamma kuitenkin iski silmänsä edessä kulkevan hevosen runsaanpuoleisiin häntäjouhiin. Siitä eteenpäin sainkin koko matkan keskustella tamman kanssa kunnon välimatkasta ja heti silmän välttäessä Vilinä jo kurotteli kaulaansa kohti pahaa-aavistamattoman edessäkulkijan häntäjouhia.
Meilläpäin ei pahemmin ole vesistöjä ja ainoa joki virtaa niin reilusti talvellakin, ettei kantavasta jäästä ole tietoakaan. Niinpä oli harvinaista herkkua päästä kulkemaan osa matkasta joen jäällä! Vilinäkin malttoi unohtaa herkulliset häntäjouhet ja keskittyi ihmettelemään jään rapinaa ja ääntelyä. Tamma oli niin kiinnostunut jäästä että olisi varmasti kulkenut turpa maassa mikäli olisi vain saanut tarpeeksi ohjaa.
Mieleenpainuvinta koko retkessä oli aurinkoisen talvipäivän luoma taianomaisuus. Hetket jolloin ratsastajat olivat vaiti ja ympärillä kuului vain hevosten ja varusteiden ääntelyä. Reissun jälkeen sekä minulla että Vilinällä oli mukavan rauhallinen olo.
Hankilaukat Kaunovaaran tilalla 18.12.2016
Ystäväni oli saanut minut suostuteltua lähtemään Vilinän kanssa hänen lähitallinsa hankilaukkoihin talven kunniaksi. Mietin hieman että mitähän tästäkin tulee, Vilinällä kun tuppaa kierrokset kasvamaan mitä enemmän mukana on porukkaa ja vauhtia. Toisaalta kerrankos sitä eletään ja ainakin Vilinällä olisi hauskaa!
Saavuimme paikalle riittävän ajoissa, jotta Vilinä saisi hieman aikaa totutella hälinään. Tamman ilme selvästi kirkastui kun se näki paikalla olevan paljon eri kokoisia ja näköisiä hevosia. Tamma oli suorastaan naurettavan helppo kuntoon laitettava, sillä se ei edes ehtinyt huomata varusteiden laittoa ympärilleen tuijotellessa.
Ensimmäisen luokan aikana kävelimme Vilinän kanssa ympäriinsä ja yritin pitää tamman huomion muualla kuin laukkaavissa hevosissa. Jokseenkin luulin onnistuneeni, mutta kun tuli meidän luokkamme vuoro niin Vilinähän suorastaan kiipeili puissa. Olisin hävennyt silmät päästäni jos olisin Vilinän rauhoittelultani ehtinyt, mutta onneksi en ollut ainut jonka ratsu kävi ylimääräisillä kierroksilla.
Lopulta luokka saatiin käyntiin! Vilinä lähti hyvin liikkeelle, mutta unohtui muutaman kerran riemuissaan pukittelemaan hidastaen menoa huomattavasti. Maaliin selvisimme seitsemänsinä lähes edellisen häntäkarvoissa kiinni, mutta sijoituksella ei ollut merkitystä. Hauskaa tänne oltiin tultu pitämään ja voin sanoa, että näin hauskaa Vilinällä tuskin oli aikoihin ollut!
