Yleisesti ja hoitaminen
Valma on erinomainen todiste geenien voimasta, sillä kahden koheltavan hevosen jälkeläisenä sen minuutti on viisi sekuntia. Hemmotteluhaluinen ja materialismiriippuvainen lukiolaistyttö ei taatusti ole tamman ihanneomistaja, sillä Valmassa on prinsessaa korkeintaan sen yhden häntäjouhen verran, joka sattui säilymään puhtaana perusteellisen piehtaroinnin jälkeenkin. Valma tuntuu kuitenkin nauttivan vaaleanpunaisten riimujen upottamisesta vesilätäkköön ja merkkiloimien repimisestä useampaan osaan, joten ehkä huonoissakin asioissa on jotain hyvää.

Niin hieno kuin nimi Tuulenpesän Villivadelma onkin, ainoa Valmaan sopiva kohta siitä on sana villi. Tamma on ikiliikkuja, jatkuvasti ylikierroksilla käyvä Duracell-pupu, joka vaatii hoitajaltaan nopeutta, jonka rinnalla kalpenee Usain Boltkin ennätyksineen. Kiinni sitominen karsinassa ei onnistu ollenkaan, niin kovasti Valma liikkuu joka suuntaan. Rauhallisimmillaan se on saadessaan olla vapaana karsinassa, jolloin hoitotoimenpiteetkin onnistuvat. Harjaamisesta Valma kuitenkin tykkää paljon, eikä se silloin kierrä ympyrää, vaan pysähtyy paikoilleen ja oikein hyvästä kohdasta harjattaessa tamman ylähuuli alkaa veivata vimmattua vauhtia. Kavioiden puhdistaminen sen sijaan onnistuu vain hyvällä tuurilla ja ajan kanssa, sillä Valma kiskaisee kavionsa takaisin maahan parin sekunnin ilmassa pitelemisen jälkeen. Hoitaja todella tarvitsee hyviä hermoja.

Varusteet saa tammalle päälle kokemuksen ja nopeiden liikkeiden avulla, jolloin hevonen ei ehdi ruveta riehumaan. Sen sijaan pesemisessä ei riitä kokemusta tai vauhtikaan, sillä Valma tulee lähes hulluksi vettä nähdessään, enkä tarkoita pelkäämistä. Olipa kyseessä vesilätäkkö tai –letku, Valma innostuu uudelleen ja uudelleen vesileikkeihin, joiden alkaessa ihmisen on parasta juosta karkuun. Tamman etujalat heiluvat näet kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin ja päätäänkin se heittelee suorastaan vaarallisesti. Ainoa mahdollisuus puhdistaa Valma vedellä on pesusieni ja silloinkin mahdollinen vesisanko on parasta piilottaa nurkan taakse.

Eläinlääkäriä tai kengittäjää kohtaan Valma ei suinkaan tunne pelkoa tai mitään vastaavaa, mutta paikallaan seisominen hoitotoimenpiteiden ajan on sula mahdottomuus. Toimenpiteet kannattaa aina, kun vain mahdollista, suorittaa ulkona niin, että joku seisottaa Valmaa paikoillaan, kengittäjä tai eläinlääkäri tekee hommansa mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen tammaa talutetaan pienen hetken energian purkamiseksi. Toistaiseksi kukaan ei ole keksinyt parempaakaan tapaa pitää hevonen rauhallisena.

Taluttaminen ja ratsastaminen
Mikäli narun päässä on suhteellisen kokenut ihminen, Valman taluttaminen kyllä onnistuu. Hidastella ei tietenkään saa, mutta perusreipas kävelyvauhti riittää pitämään hevosen tyytyväisenä. Valma ei kiinnitä mitenkään erityisesti huomiota ympäristöönsä, eikä säiky pusikon heilahtamista tai mitään vastaavaa. Suuria pamauksia ja muita kovia ääniä Valma luonnollisesti pelkää, eikä tietenkään tyydy vain säpsähtämään, vaan ampaisee heti kiitolaukkaan ja raahaa taluttajaansa mukana. Onneksi näin käy vain harvoin.

Valman käytös ratsuna ei juurikaan eroa sen muusta luonteesta. Tamman selkään uskaltaa istuttaa vain kärsivällisen, kokeneen ja napakan ratsastajan, joka on tarpeeksi nopea päästäkseen hevosen selkään sekunnissa. Juuri niin kauan Valma nimittäin pysyy paikoillaan ja sen jälkeen se lähtee joko kävelemään eteenpäin, peruuttaa tai alkaa kiertää ympyrää. Satulavyönkiristykset ja jalustimien säätämiset kannattaakin siis hoitaa alkukäyntien aikana.

Ratsastajan kannalta Valman tasaiset askellajit ovat oikea onnenpotku. Käynti ja ravi ovat lähes huomaamattomia, vaikka tamma suorastaan pursuisi intoa ja laukkaa voisi verrata keinuhevoseen. Vain silloin tällöin turhan kevyt takapää saattaa aiheuttaa selässä istujalle ongelmia, sillä pursutessaan energiaa Valmalla on tapana pukittaa pari kertaa laukkapätkän alussa. Pukit ovat kuitenkin useimmiten melko tasaisia, joten kokenut ratsastaja selviää kyllä niistäkin.

Erikoista tässä virtaa keräävässä hevosessa on sen sopivuus kouluradoille. Kukapa olisi Valman ryntäillessä varsalaitumella pää viidentenä jalkana arvannut, että tuossa meillä on vaativan B:n taitava kouluhevonen? Säännöllisellä ja reippaalla liikunnalla Valman saa kuitenkin hallintaansa ja varsinkin tamman ravi on aika näyttävä. Tuomarit kehuvat myös eteenpäin pyrkimystä ja siistejä siirtymisiä, jotka onnistuvat niin hitaampaan kuin nopeampaankin askellajiin päin vain yhdellä pohkeiden puristuksella tai pienellä pidätteellä. Kokoamista Valman kanssa on varmaankin pitänyt harjoitella eniten, mutta kun tamma on oikeassa mielentilassa, se tekee kyllä melkein mitä vain.

Valma on luonnollisesti myös oikein näppärä esteratsu ja se on tunnettu valtavasta vauhdistaan. Tiukat käännökset ovatkin tamman ainoa este täydelliselle esteratsunuralle ja estekisat ovatkin vain ”sivubisnes” ja niissä käydään lähinnä huvittelemassa. Samaten Valma nauttii maastoesteistäkin, se kun ei ikinä kyttää mitään. Kenttähevoseksi ryhtymistä rajoittaa kuitenkin vaaralliseksi kiihtyvä vauhti ja niinpä Valman kanssa kierretään vain parit kisat kesässä.
© Emppu

i. Viehättävän Taikuri sh, m, 146cm KTK-III	ii. VIR MVA Ch Viehättävän Niilo KTK-III, KRJ-II, SLA-II	iii. VIR MVA Ch Siljan Naistenmies KTK-III, ERL-III, YLA2
		iie. VIR MVA Ch Raadelman Rianna KTK-II, KRJ-II, YLA2
	ie. Maanan Taika KTK-II, SV-I	iei. Maanan Ruska
		iee. Breawan Ainokainen
e. Heinämäen Tinjami sh, rt, 154cm	ei. Musiikin Ukkonen YLA2, KRJ-IV	eii. Luanan Ukonhattu
		eie. Ch Mesimarjan Haavekuva
	ee. Ruiskukan Taivastelija YLA2	eei. Kuujärven Hurmuri
		eee. Taivaankannen Oonajuulia

Isälinja: Viehättävän Taikuri - Viehättävän Niilo - Siljan Naistenmies - Siljan Simppa - Riivana TM
Emälinja: Heinämäen Tinjami - Ruiskukan Taivastelija - Taivaankannen Oonajuulia - Metsäkulman Aamuaurinko - Keskiyön Huntu - Hannan H Hymyilijä

Yhteydenotot tiikelikala(at)gmail.com

-

KRJ

17.04.17 – Esteitä – kirjoittanut Emppu (Lyydian näkökulma)

Meitä kaikkia vähän jännitti, miten hevoset sopeutuisivat uuteen pihattoon, kun ne joutuisivat isoon laumaan. Yllättävää kyllä porukka selvitteli välinsä parissa päivässä ja eleli suuressa porukassa kuin olisivat aina olleet yhdessä.

Myös Valma kotiutui nopeasti ja oikeastaan tammalle teki ihan hyvää muuttaa pihattoon. Kun se sai olla liikkeessä vaikka koko ajan ja aina löytyi leikkiseuraa, sen suoritus kouluradoilla vain parani paranemistaan. Kisasimme jo ihan mukavalla menestyksellä helppo A:ta, vaikka toki kapasiteettia löytyisi Valmalta ihan vaativaan B:hen asti. Sen aika olisi kuitenkin myöhemmin.

Tänään me kuitenkin pidimme välipäivän treenaamisesta ja hyppäsimme esteitä. Viimeiset viikot oli harjoiteltu erityisesti kokoamista, jossa oli vielä vähän tekemistä nuoren hevosen kanssa. Niinpä oli ihan mukavaa vaihtelua tuulettaa välillä päätä oikein vauhdikkaalla esteradalla!

Luukas tuli auttamaan, kun rakensin vähän kuraiselle kentälle viiden esteen rataa. Ensimmäiseksi esteeksi tuli pitkän sivun alkuun rakennettu 80cm pysty, joka tosin laitettiin vielä pieneksi ristikoksi alkuverkkoja varten. Seuraavaksi pitkän sivun loppupäähän laitettiin 70cm okseri, mutta siitäkin otettiin takapuomi pois näin aluksi. Halkaisijalle laitettiin sarjaan pari pystyä, kummatkin 80cm korkeita, ja lopuksi toiselle pitkälle sivulle 90cm korkea pysty.

Leo oli radan rakentamisen aikana laittanut Valman valmiiksi ja toi sen kentälle. Minä hyppäsin innoissani selkään ja lähdin ratsastamaan alkukäyntejä. Tamma tuntui reipastuvan entisestään esteet nähdessään ja siirtäessäni sen raviin jouduin tekemään pidätteitä hillitäkseni menoa.

Kun olin ottanut ravit ja laukat molempiin suuntiin, ohjasin Valman isolle pääty-ympyrälle. Lämmittelyristikko osui mukavasti matkanvarrelle, kunhan pienensin hieman ympyrän kaarta. Ensimmäiset loikat olivat uhkarohkeita syöksyjä, jotka alkoivat aivan liian kaukaa ja sinkosivat minut lähes poikkeuksetta Valman kaulalle. Reiluilla pidätteillä onnistuimme kuitenkin ylittämään ristikon ihan tyydyttyvästi ja, Luukkaan nostettua ristikon 60cm korkeaksi pystyksi, hyppäsimme senkin yli sulavasti – mitä nyt ilma varaa oli parikymmentä senttiä.

Ennen radalle siirtymistä ratsastin vielä pitkältä sivulta 60cm ja 70cm pystyt peräkkäin. Valman vauhti alkoi uhkaavasti kiihtyä ja toisella yrittämällä kenttä oli jäädä meille jo pieneksi. Laukkasimme kerran kentän ympäri reippaassa tahdissa, ennen kuin tulimme esteille uudelleen. Tällä kertaa pienien pidätteiden avustuksella onnistuimme ratsastamaan reitin melko järkevästi.

Kun Valma oli vähän rauhoittunut välikäyntien aikana, Luukas nosti kaikki esteet normaaleiksi, joskin 10cm suunniteltua matalammiksi. Ravasin Valman kanssa hetken herätelläkseni sitä hieman ja yhden laukkapätkän jälkeen aloitimme radan. Ensimmäiselle esteelle onnistuin ratsastamaan hyvän lähestymisen ja Valma hyppäsi sen kuin estehevonen ainakin. Okserille Valma ponnisti liian kaukaa, mutta onnistui kuin onnistuikin sinnittelemään esteen yli puomeja tiputtamatta. Lyhyellä sivulla ratsastin läpi muutaman pidätteen, ennen kuin käänsin halkaisijalle, jolle sarja oli rakennettu. Sarja teki Valmasta varovaisen, joten tamma hidasti liikaa ensimmäiselle osalle pudottaen sen, mutta toisen esteen me ylitimme puhtaasti. Ratsastaessamme loivalla kaarella läpi lyhyen sivun kokosin tammaa hieman, minkä jälkeen viimeinen este ylittyi puhtaasti.

Luukas korotti esteet suunnitellulle korkeudelle ja me ratsastimme radan vielä kolmesti. Valma kulki kuin unelma purettuaan enimmät virrat ja olin hevoseen todella tyytyväinen kevennellessäni loppuraveja. Myös Luukas näytti peukaloa aidan takaa ja ihmetteli, miksi Valma oli vain kouluratsu. Niin, ehkä meidän pitäisi silloin tällöin uskaltautua estekisoihinkin…

16.01.17 – kirjoittanut Emppu (Lyydian näkökulma)

Päivä oli ollut pitkä ja työntäyteinen, mutta siitä huolimatta ajelin iltahämärissä Lumivuoreen. Valma tuppasi keräämään niin paljon energiaa, että se piti liikuttaa melkein päivittäin, vaikka pakkasta olisikin ollut yli 15 astetta. Tänään minua väsytti niin paljon, etten viitsinyt edes ajatella ratsastamista, joten olin päättänyt kuitata Valman liikuttamisen juoksuttamalla.

Leo kertoi ottaneensa hevoset aikaisin sisälle kovan pakkasen takia, kun hän asteli minua käytävällä vastaan. Nyökkäsin ja keräsin Valman karsinan luo kaiken tarvitsemani, ennen kuin pujahdin tervehtimään silmäterääni. Valma tuli innoissaan katsomaan minua, enkä voinut olla naurahtamatta, kun se haisteli minut läpikotaisin. En ollut käynyt vaihtamassa vaatteita, joten haisin vierailta hevosilta.

Harjaaminen oli nopeasti tehty, kun en pysähtynyt rapsuttelemaan ylimääräistä. Kaviotkin olivat vain pientä putsaamista vailla, sillä näin kovilla pakkasilla lumikaan ei tarttunut kiinni. Nopeasti mutta varmasti pujotin Valman päähän suitset, heitin sen selkään juoksutusvyön ja kiinnitin apuohjat. Lopuksi napsautin liinan paikoilleen ja lähdimme kohti maneesia.

Valmalla oli selvästi paljon virtaa. Se tuskin malttoi kävellä rinnallani, kun kiersimme alkulämmittelyksi maneesia. Kylmyyden takia marssimme kaviouraa pitkin hyvän tovin, jolloin Valman lihakset lämpenivät ja minä itsekin lakkasin palelemasta.

Ohjasin Valman rauhallisesti suurelle ympyrälle. Annoin sen kävellä pari kierrosta ympyrää pitkin, ennen kuin pyysin sen maiskuttamalla raviin. Valma oli täynnä energiaa ja sen huomasi. Ravi oli poukkoilevaa ja Valma juoksi pää korkealla. Annoin tamman ravata monta kierrosta ensin vasemmalle ja suunnanvaihdon jälkeen myös oikealle. Kierros kierrokselta hevosen pää laski vauhdin hidastuessa. Eikä minun tarvinnut edes paljoa raippaa heilutella, kun se jo kokosi itsensä! Hymyä oli mahdoton pidätellä Valman käyttäessä nätisti lihaksiaan.

Otin vielä molempiin suuntiin välikäyntien jälkeen lyhyet laukkapätkät, joita Valma täydensi parilla pukilla ja iloisella pärskimisellä. Laukkojen jälkeen löysäsin apuohjia ja siirsin Valman raviin. Tamma sai ravata ympyrällä verkkaisesti kaulaansa venytellen. Minun hieno hevoseni! Kun hidastin Valman käyntiin, se pärskähteli rentoutuneena. Ja myönnetään, loppukäyntien aikana en mitenkään malttanut olla rapsuttelematta ja kehumatta tammaa jatkuvasti…