Virtuaalihevonen - Sim Game Horse

Connemara, tamma - ruunikonkimo, 142cm - syntynyt 02.01.2008, 9v
VH12-035-0114 - Laukkapainotus: HeC, 40cm
Omistaja: TK (VRL-00555) - Maahantuoja: mori-mori - Ent. omistaja: minya.

Luonne

Diamond Kisses, kotoisammin pelkkä Dina, on oikea pikku diiva, joka unohtaa kaiken arvokkuutensa sekä turvanvarttaan pitkin tuijottelun sillä sekunnilla, kun pääsee laukkaamaan. Connemaratamma on kuningatarluonne, kaiken pitää tapahtua juuri niin kuin Hänen Majesteettinsa haluaa, ja jos ei tapahdu sitten luimitaan, kuovitaan ja osoitetaan mieltä muutenkin. Hänen on oltava ensimmäisenä pihalla ja sisällä, Hänen on saatava ruokansa ensin, Hän on kaikkein ihanin ja kaunein, Hän blaablaablaa, kaikkia melkein kiinnostaakin. Dina on suorastaan itsekeskeinen olento, joka ei tule toimeen juuri kenenkään kanssa vaan viihtyy enemmän ylhäisessä yksinäisyydessään. Poni on mukava ainoastaan laukkaradoilla, ei kai tämmöistä nirppanokkaa muuten sietäisikään, ellei siinä – kaikesta huolimatta – olisi jotakin miellyttävää.

Kun Dinaa menee katsomaan, oli tamma sitten karsinassa tai tarhassa, poni tuntuu aina katsovan muita turvanvarttaan pitkin. Jos ponia voi sanoa itsekeskeiseksi niin tässä on juuri sellainen, kaiken pitää tapahtua tasan sillä tavalla kuin Dina haluaa tai mistään ei tule mitään; jos harja on liian kova tai pehmeä niin neitiä kiukuttaa, korvat painuvat niskaan ja alkaa hillitön kuopiminen, jalat nostetaan silloin kun mieli tekee, kuolaimia ei ihan välttämättä oteta suuhun, kas tuolla on ruohoa, mennään syömään vaikka taluttaja sanoisi mitä.. Dinan kanssa huumori ja hermot ovat koetuksella, eikä tamma sovi ihan aloittelijoiden käsiteltäväksi.

Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat yleensä sen verran jämäköitä ihmisiä, että Dina tottelee ilman sen suurempaa kiukuttelua, lastaaminen taas on melkoinen operaatio – koppiin ei voi mennä, ei kirveelläkään. Matkaseura ei kelpaa, herkut eivät kelpaa, mikään ei kelpaa, Dina menee koppiin jos menee. Tamma ei stressaa kuljetusta tai pelkää koppia, se on vain niin itsepäinen pikku pas..poni, että päätettyään jäädä kotiin tamma myös jää kotiin, ponin joutuu ihan tosissaan pakottamaan koppiin kaikkien mahdollisten houkutus- ja pakkokeinojen yhdistelemisellä.

Satula selässään Dina on edelleen sama diivamainen kiukkuperse, testaa ratsastajaa minkä kerkeää mennen aina siitä mistä aita on matalin, tai vielä mieluummin siitä missä ei ole aitaa ollutkaan – ellei kyse ole laukkaamisesta. Kun connemaraneiti saa laukata minkä kintuista lähtee kaikki diivan elkeet karisevat, Dina osoittaa olevansa herkkä, jopa nöyrä poni, jolla on menohaluja ja kykyä juosta. Eri asia, löytyykö jarruja tai pysähtymistä.. Esteillä ja koulukiemuroita työstäessä saa olla erittäin jämäkkä ja määrätietoinen, jos meinaa saada tammasta irti muutakin kuin lapa edellä puskemista ja pukittelua – Dina ei tosiaan tee mitään ellei itse halua, ellei siltä osata kunnolla vaatia asioita.

Kisapaikalla tamma on kuin kissa pistoksissa, Dinalla on hillitön kilpailuvietti ja pakollinen tarve olla ensimmäisenä, ihmisenä poni olisi niitä, jotka jyräävät kaikki muut pois tieltään kyynärpäätaktiikalla. Tämän tamman kanssa kaikki menee nappiin tai päin mäntyä, välimuoto on aika harvinainen.
© mori-mori

Kilpailut (vain sijoitukset)

Päiväkirja

27.12.2016 - Connemaralauma
Eräänä joulukuisena päivänä hyvä ystäväni minya. soitti. Hän kertoi elämäntilanteensa muuttuneen rajusti, niin rajusti että hevosista olisi luovuttava. Hän oli kuullut minun suunnittelevan ponitallin perustamista ja päättikin aikailematta tarjota rakkaita connemarojaan minulle. Suostuin tottakai, ja niin omistukseeni siirtyi iso lauma connemaroja.

Golden Rendezvous, Warlock TZ, Call The Cops, Lady Edwina, Fifth Moment, Diamond Kisses, Dáiríne TZ ja Dinsmore Eanna saapuivat joulun jälkeen. Ponit saapuivat aamupäivällä, joten ne pääsivät suoraan tarhoihin ulkoilemaan ja ihmettelemään uutta paikkaa. Tallissa oli vasta muutama asukki, mutta lauman saapuminen sai kovasti tervetulohirnahduksia aikaan.

Dinan mukana saapui paperit tamman laukkaurasta. Tamma oli nelisen vuotta sitten kilpaillut sekä risuilla että sileällä, mutta minyalle saavuttuaan tamma oli saanut perusratsun koulutusta. minya. oli sanonut aikoneensa kilpailla tammalla laukkakisoissa edelleen, mutta erinäisistä syistä se oli jäänyt. Minulla ei ollut laukkakilpailusta sitten minkäänlaista tietoa, mutta tuumin että voisihan sitä etsiä asiansa osaavan kuskin ja pyörähtää radoilla katsomassa vieläkö tammasta on mihinkään. Mikäli ei, Dina on osoittanut sen verran hyppykapasiteettia että eiköhän tammasta ainakin esteratsu tehdä.