Lúka frá Glóra

Luka on molempien vanhempiensa tapaan hyvin utelias pakkaus, toisinaan jopa hivenen liian omapäinen. Tamma on kiltti hoitaa, hyvin utelias ja huomionkipeä. Lupsakka tamma nauttiin täysin hoitajan vaivannäöstä tämän kiilottaessa ponin karvaa, ja aina silloin tällöin rapsutellen sään kohdalta. Lukalta ei löydy varsinaisesti mitään ns. arkoja paikkoja, mutta ei tamma kuitenkaan kovasti nauti korvien takaa rapsuttelusta, vaan saattaa jopa vetää korvat luimuun ja nykiä päätään levottomasti. Luka ei kuitenkaan koskaan näyki tai uhittele, osoittaa mieltään vain hieman päätä pyörittämällä. Tämänkin tamma lopettaa ja asettuu aloilleen, kun sille tarpeeksi tiukasti sanoo "Ei". Muutoin tamma ei välitä päänkään harjaamisesta; useimmiten tamma laskee päänsä alas toimenpiteen ajaksi. Mahan alta Luka ei, ihme kyllä, ole ollenkaan arka, eikä myöskään laita hanttiin vaan antaa hoitajansa hoitaa homman kunnialla loppuun. Tässä tamma poikkeaakin suuresti vanhemmistaan, nämä kun pakkaavat molemmat hieman irvistelemään kun harja viedään mahan alle. Varustaminen Lukan kanssa ei tuota suurempaa ongelmaa, tamma käyttäytyy lähestulkoon aina esimerkillisesti. Joskus, huonoina päivinä satulaa laittaessa saattavat korvat kääntyä taaksepäin ja kavio kuopaista maata, mutta siihen se näinäkin kertoina aina jää. Luka ei näyki, ei edes vahingossa. Suitsiminen on poikkeuksetta helppoa ja vaivatonta. Luka laskee päänsä alas suitsittavaksi ja ottaa kuolaimetkin mukisematta vastaan. Suojat tamman jalkoihin saa myös vaivatta, tamma ei omaa pahaa tapaa tepsutella paikoillaan, pikemminkin päinvastoin. Lukan peseminen ei yleensä tuota ongelmia, varsa on pienestä pitäen ollut pelikuva emälleen. Luka nauttii kuumina kesäpäivinä viilentvästä pesusta, eikä laita mutakelilläkään jalkojensa pesua pahakseen. Pesuboxiin meneminen onkin sitten aina ajoittain hieman tuskallista, tamma kun näkee tässä pienessä pesutilassa pieniä vihreitä miehiä. Toisinaan tamma kulkee pesutiloihin kiltisti, toisinaan vastaan pyristellen. Koskaan ei voi tietää miten tamma tänään käyttäytyy.

ratsastaessa

Osaksi nuoresta iästä, osaksi vanhemmistaan periytyneistä piirteistä, tamman hankalat puolet tulevat esiin. Nimittäin taluttaessa Luka on aina valmiina sinkoutumaan sinne minne sen viimeksi pitäisi mennä. Narun päässä pompitaan miten sattuu, eikä tasaista askellajia aina tunnu löytyvän. Puskat, uudet härvelit - miksei vanhatkin, suuret kivet tms. kierretään kaukaa ja puhisten. Mistä sitä tietää mikä sieltä kiven takaa tulee? Harvoin Luka pinkoo karkuun ollakseen vain hankala, mutta vähänkin pelästyessään tai epäröidessään mm. jonkun puskan ohittamista, tamma alkaa ensin peruuttamaan hervottomasti, nousee takajalkojensa varaan ja nykii itsensä irti taluttajan otteesta. Ja kun se irti pääsee, se on menoa. Turha on tamman perään nimeä huutaa, päästessään vapaaksi Luka sulkee korvansa kaikelta ihmismaailmalta. Ainoa keino tamman kiinni ottamiseen taitaakin olla oveluus. Luka on sinänsä hivenen hölmö nuorukainen, kerta toisensa jälkeen tamma on saatu ansaa ajamalle se tyhjään tarhaan tai houkuttelemalla kaurojen avulla luokse. Viekkautta Lukalta ei löydy piirun vertaa.

Tarhailuajastaan Luka nauttii täydellä teholla. Aamulla, kun tamma viedään tarhaan, ei se meinaa pysyä ollenkaan hallinassa, niin kova kiire tammalla pakkaa olemaan. Ja kun tamma irti päästetään, lähtee se empimättä riemukkaasti puhisten pää viidentenä jalkana tarhan uumeniin riehumaan. Matkalla lentää pukki jos toinenkin. Energinen pikkutamma rakastaa yli kaiken toisten lajitovereitten seuraa, eikä tammaa yksinään koskaan tarhatakkaan. Nuoret, luonteeltaan samantyyppiset ruunat ja tammat soveltuvat Lukan seuraksi samaan tarhaan. Vanhahkot, iän myötä rauhoittuneet lajitoverit on hyvä tarhata erikseen, Luka kun tuppaa jyräämään laiskan pulskeat kaverit maan tasalle. Iltaisin, kun tamma pitäisi sisälle ottaa, on se työn ja tuskan takana, varsinkin jos Luka haetaan ennen iltaruokintaa, esimerkiksi ratsastusta varten. Luka ei helpolla itseään kiinni anna, vaan juoksuttaa ihmisparkaa mielellään ympäri tarhaa ennenkuin suostuu pieneenkään yhteistyöhön. Yleensä helpointa on ottaa tarhan muut asukkaat ensin kiinni, ei Luka yksinään tarhaan halua jäädä. Jos tamma kuitenkin otetaan sisälle vasta iltaruokinojen aikaa ei homma tuota ollenkaan ongelmaa, eikä minkään sortin taktikointia tarvi käyttää. Tällöin Luka nimittäin on varmasti portilla valmiina odottamassa sisälle pääsyä, kukapa ei syömään haluaisi?

Luka on aivan pienestä asti ollut hyvin helppo lastattava. Tamma ei turhia pelleile, vaan köpöttelee taluttajan perässä kiltisti kuljetusvaunuun ja tyytyy olemaan siellä nätisti. Turhan panttina Luka ei kuitenkaan tykkään vaunussa tönöttää, vaan pitää aika mesoamista mikäli vaunu ei lähde heti pikimmiten liikeelle, kun tamma on sinne saatu. Matkan ajan Luka on erittäin nätisti, oli kyseessä lyhempi tai pidempi matka. Kuljetusvaunusta pois tuleminen saattaa ajoittain olla hivenen hankalampaa kuin sinne meneminen, Luka kun pakkaa tuleemaan aika innolla ulos kopista. Kisapaikalla Luka on yleensä hivenen jännittynyt. Uusi ympäristö, uudet, oudot kaksi- ja nelijalkaiset saavat tamman varuilleen, jonka vuoksi tamma onkin astetta arampi uusissa paikoissa. Melua ja hälinää tamma ei pelkää laisinkaan. Luka sopeutuu kuitenkin uusiin paikkoihin hyvin nopeasti, kunhan sille annetaan siihen mahdollisuus. Kisakentillä Luka on aina oma varma itsensä. Kun päästään suorituksen pariin, tamma unohtaa kaiken pelottavan ympäriltään ja keskittyy täysin siihen mitä siltä pyydetään.