virtuaalihevonen Zelda's Charonna

15.12.2010 - Talven taikaa

Tänä talvena saatiinkin sitten kunnolla lunta! Ronja tuntui oikein innostuvan talvesta, tottahan toki kylmäverinen viileässä viihtyy. Tamma jaksoi riehua oikein kunnolla tarhassa, jopa tarhakaveri alkoi vähitellen kyllästyä moiseen menoon.

Tänään Ronja vietti vapaapäivää ajelusta. Kävinkin tallilla muuten vaan puuhailemassa tamman kanssa. Ensin harjoittelimme aikamme nätisti käytävällä seisomista, mikä tuntui edelleen olevan hieman hukassa. Ajoittain Ronja kyllä malttoi seistä, mutta sitten oli niitä päiviä kun tamma seilasi seinästä toiseen.

Kävimme taluttelukierroksella tallin lähiympäristössä. Ronja piti selkeästi tästä rauhallisemmasta liikuskelusta, joten annoin tamman kulkea omaa tahtiaan ja tutkiskella paikkoja.

Joulu oli lähestymässä, kuten myös aivan uusi vuosi. Seuraavana vuonna Ronjalla olisi paljon uutta koettavaa edessään.

Ronja ja TK toivottavat kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

31.10.2010 - Ajoharjoitukset jatkuvat

Syksy pimenevine iltoineen, sateineen ja ensimmäisine pakkasineen oli saapunut lujaa vauhtia. Jokin aikaa sitten tilaamani uusi sadeloimi Ronjalle oli viimein saapunut ja otin sen mukaan tallille sovitettavaksi. Välillä tamma tuntui kasvavan hurjaa vauhtia, vaikkei mitään näkyvää kasvamista tuntunut tapahtuvan - paitsi vatsanseudulla. Ruoka tammalle kyllä maistui, ja sehän näkyi.

Saapuessani tallille ilma oli pakkasenkirpeä. Ronja ei ollut kylmyydestä moksiskaan, vaan oli ilmeisesti päättänyt pitää itsensä lämpimänä liikkumalla. Siellä tamma paineli ympäri tarhaa, onneksi tosin rauhallista tahtia sillä loimea Ronjalla ei ollut. Olin tuuminut että kasvattakoon kunnon talvikarvan, pääseepähän helpommalla. Tamma oli hyvin pienessä ajassa kasvanut yhden loimikoon verran, enkä millään viitsisi ostaa jatkuvasti uusia loimia.

Ronja tuli uteliaana portille vastaan. Talutin tamman talliin ja kiinnitin käytävälle. Tänään Ronjaa ei tuntunut huvittavan paikallaan seisominen yhtään, joten kulutimme tavallista enemmän aikaa varustukseen. Lopulta kuitenkin tammalla oli valjaat päällä ja suuntasimme ulos. Kärryt kiinni ja ei kun menoksi.

Ajohommat alkavat olla Ronjalle jo tuttuja. Kovin tyypilliseksi parivuotiaaksi en tammaa silti kutsuisi, sillä mokoma on vetelä kuin mikäkin silloin kuin hommia pitäisi tehdä. Tamma ei juuri säiky mitään eikä muutenkaan hankaloita hommia. Ainoa ongelma onkin nykyään enää se, että vauhtia on kovin vaikea saada pidettyä yllä.

Kiersimme lyhyen lenkin, sillä ilta alkoi vähitellen olla pimenemässä. Saatuani Ronjalta valjaat pois ja tamman harjattua, oli loimen sovituksen vuoro. Helpotuksekseni loimi oli juuri sopiva, jopa kasvunvaraa oli hieman. En yhtään tiennyt paljonko Ronja vielä ajatteli kasvaa. Korkeutta tammalle ei enää tuntunut tulevan, mutta massaa sitten senkin edestä.

Rapsuttelin Ronjaa vielä hetken, ennen kuin jätin tamman odottelemaan iltaruokiaan.

17.09.2010 - Suunnistuskilpailut

Tänään kokeiltaisiin jälleen jotain uutta ja jännää, olin nimittäin ilmoittanut minut ja Ronjan suunnistuskilpailuihin! Metsässä rymyämistä olimme toki harjoitelleet - enemmän tai vähemmän tarkoituksella - joten toivoin ettei päivästä tulisi täyttä katastrofia. Ronjalla olisi varmasti hauskaa, siitä minulla ei ollut epäilystäkään.
Eipä muuta kuin poni koppiin ja menoksi kohti Stall Katinaa, jossa suunnistuskisat järjestettäisiin. Luokkamme olisi viimeisinä, mutta saavuimme paikalle hyvissä ajoin. Halusin antaa Ronjalle aikaa tottua kisapaikan hyörinään.

Jälleen kerran Ronja tuli kopista kolinalla pois ja piti kaameaa meteliä jonkun aikaa. Tamma taisi haluta, että kaikki varmasti huomaisivat hänen ylhäisyytensä saapumisen. Tällä kerralla Ronja kuitenkin rauhoittui nopeasti, joten lähdimme kiertelemään ja katselemaan paikkoja.

Aika kului kuin siivillä ja pian oli luokkamme vuoro. Ronja rupesi yllättävän yhteistyökykyiseksi ja suostui kerrankin kulkemaan narun perässä kiltisti, eikä vaan yrittänyt haahuilla sinne minne sattui huvittamaan. Hauskaa tammalla tuntui kuitenkin olevan. Suureksi yllätyksekseni voitimme luokan ja lähdimmekin kohti kotia hyvillä mielin.

Hillingtoniin saapuessamme oli iltapäivä, joten Ronja pääsi vielä hetkeksi pihalle. Tamma säntäsi heti tutkimaan millaisia ruohotupsuja Juppis oli löytänyt. Seurailin hetken hevosten puuhia, kunnes suuntasin sisälle. Kävin läpi Ronjan tavarat ja huolsin muutama päivä sitten ostamani uudet valjaat. Kärrytkin olin ostanut ja niiden olisi tarkoitus saapua lähipäivinä joten pian pääsisimme jatkamaan ajoharjoituksia oikein kunnolla.

Viivyin tallilla iltaan saakka ja auttelin iltaruokinnassa. Ruuat saatuaan Ronjaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mitä puuhasin, joten jätin tamman heiniensä pariin.

01.09.2010 - Uusi kotitalli

Syyskuun ensimmäinen päivä muodostuikin Ronjalle hyvin jännittäväksi päiväksi: tänään muuttaisimme uuteen kotiin. Ronja oli aiemmin majaillut kaverini kotipihassa olevalla pienellä tallilla, mutta kaverini haaveili hevosmäärän lisäyksestä ja tila oli rajallinen. Olimme sopineet, että heti kun sopiva talli löytyy, muutamme Ronjan kanssa omillemme. Pitkän etsinnän jälkeen täydellinen paikka sitten löytyikin.

Selvisin tallille viimein iltapäivällä. Olin soitellut edellisen päivänä Hillingtonin ylläpitäjän Mookyn kanssa ja olimme sopineet, että saapuisimme Ronjan kanssa joskus iltapäivällä tai alkuillasta. Aikaa oli kuitenkin kulunut enemmän kuin kuvittelin, ja alkuillasta puolet tavaroista oli vielä hukassa tai pakkaamatta. Lopulta kuitenkin tavarat olivat pakettiautossa ja koppi auton perässä. Enää puuttui Ronja.

Ronja oli ollut tallissa valmistautumassa kuljetukseen, mutta kävimme vielä tamman kanssa hyvästelemässä tarhakaverit. Taisivat hevoset vaistota että jotain erikoista oli tekeillä. Ronja meinasi pistää hieman hanttiin koppiin mennessä, mutta pienellä työntöavulla siitäkin selvittiin. Kopin merikelpoisuus täytyi taas testata, mutta jälleen liikkeellelähdön jälkeen tamma rauhoittui. Parin kilometrin ajon jälkeen pysähdyimme ja kävin vilkaisemassa koppiin, siellä se Ronja tyytyväisenä mutusti heiniä.

Lyhyeltä tuntuneen ajomatkan jälkeen saavuimme Hillingtoniin. Olin käynyt tallilla muutaman kerran tutustumassa, joten täysin oudolta se ei enää vaikuttanut. Mooky olikin meitä vastassa, ja kävimme heti ensimmäisenä viemässä Ronjan tavarat sisälle. Minut kierrätettiin pikaisella esittelykierroksella tallissa, ja ripottelin tavarat aina sitä mukaa paikoilleen. Hevoset olivat vielä ulkona, joten tallissa oli hiljaista. Päätin että taluttelisin Ronjaa hetken pihalla ennen talliin laittoa, sillä sisällemenoaika koittaisi pian kuitenkin.

Ronja tuli tuttuun tapaan kopista ulos ryminällä. Uudet paikat tuntuivat kiinnostavan tammaa kovasti, ja saapuminen piti ilmoittaa hirnunnalla. Tamma höristeli korviaan ja pälyili ympärilleen, kun jostain kaukaa kuului vastaus.
Olimme keränneet pienen yleisön, ja siinä sitten ihailtiin Ronjaa porukalla. Tamma olisi itse mieluummin lähtenyt jo tutkimaan paikkoja, eikä olisi millään malttanut seistä paikoillaan tuijotettavana. Päätinkin hyvin pian lähteä kävelyttämään Ronjaa hieman.

Kiertelimme Ronjan kanssa piha-aluetta paikkoja ihmetellen. Mooky kulki mukanamme ja esitteli hevosia ja tallin aluetta. Tapasimme jopa Ronjan tulevan tarhakaverin Juppiksen. Hevoset haistelivat toisiaan aidan yli, ja vaikuttivat kovin kiinnostuneilta toisistaan. Ronja olisi mielellään tehnyt enemmänkin tuttavuutta saman tien, mutta seuraavaksi kuitenkin suuntasimme talliin.

Tallissa Ronjan piti saada nuuhkia koko karsina ympäri. Muiden hevosten sisääntulo sai tamman oikein innostumaan, ja jokaiselle ohikulkijalle pitikin sitten hirnua tai höristä. Kyllä tamma siitä sitten vähitellen rauhoittui, ja iltaan mennessä Ronja vaikuttikin jo siltä, kuin olisi aina asunut Hillingtonissa.

26.08.2010 - Ensimmäiset näyttelyt

Näyttelypäivän aamu valkeni aikaisin. Aamutoimet hoidettuani hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan kohti kaverini tallia, jossa Ronja toistaiseksi majaili. Saavuin tallille juuri, kun kaverini oli saanut aamuruokinnan hoidettua. Ronjan lisäksi tallissa oli vain kolme hevosta, joista kaksi asui pihatossa.
Kun Ronja oli syönyt, otimme tamman käytävälle ja aloimme hoitaa viime hetken puunauksia. Edellinen ilta oli kulutettu tamman pesuun, ja yöllä päällä pidetty loimi oli auttanut tammaa pysymään puhtaana. Nyt vielä selviteltiin jouhet, kyllästettiin jouhet ja karvat erilaisilla aineilla sekä käsiteltiin sukat perunajauholla ja talkilla. Harmittelin kovasti tamman jalkakarvojen kuntoa, mutta tässä vaiheessa ei mahtanut mitään. Kello kävi, ja pian tavarat olivat kasassa ja Ronja kopissa. Tamma ei ollut ollut kopissa sitten sen jälkeen, kun se minulle tuli. Hieman sitä pitikin metelöidä ja heilutella koppia, mutta kun päästiin tien päälle niin kyllä se Ronjakin siitä rauhoittui.

Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme St Zenin pihaan. Meidät ohjattiin muiden koppien luo, ja löysimmekin sopivan paikan hyvin. Tarkistimme Ronjan voinnin ja lähdimme etsimään ilmoittautumispisettä.
Kun ilmoittautumisasiat oli hoideltu, kiertelimme hetken aikaa muita hevosia katsellen. Näin monia tuttuja hevosia ja Ronjan kasvattajakin näkyi olevan paikalla. Meidän luokkamme olisi vasta iltapäivällä, joten en pitänyt mitään kiirettä minkään suhteen. Kiertelyn tuloksena totesin, että luokassamme vastus olisi kova.

Aika kului yllättävän joutuisasti. Ronja oli käynyt jaloittelemassa muutaman kerran, ja energiaa tammasta löytyi! Uusi paikka oli jotain todella jännittävää ja pelottavaa, ja tamma olikin hyvin jännittynyt ja energinen. Toivoin Ronjan rauhoittuvan, ettei kehässä tulisi hosuttua ja menetettyä pisteitä.
Ennen kuin huomasimmekaan, oli jo maitovarsojen vuoro. Tässä vaiheessa meille tulikin kiire käydä poimimassa Ronja kopista, ja viedä tamma hieman jaloittelemaan ja tutustumaan ympäristöön. Olisin mielelläni käynyt tamman jouhiin ja jalkoihin vielä käsiksi, mutta eihän Ronja hosumiseltaan ehtinyt paikallaan seistä.

Pian olikin jo meidän luokkamme vuoro. Alussa Ronja pyöri ja hyöri hieman ylimääräistä, eikä ravistakaan meinannut tulla mitään. Kyllä tamma siitä vähitellen rentoutui, mutta kuten olin jo aiemmin todennut, vastus oli kova. Luokan voiton vei upea Elgwirin kasvatti, mutta ei meilläkään huonosti mennyt. Ronja sijoittui hienosti luokan kolmanneksi.

Luokan jälkeen lähdimmekin jo kotia kohti. Paluumatka sujui joutuisasti, ja pian jo otimmekin Ronjaa kopista pois kotipihassa. Tamma pääsi vielä vähäksi aikaa tarhaan heiniä mutustamaan, kun järjestelin tavaroita takaisin paikoilleen. Ensimmäinen näyttelykokemus oli takana, ja kotiin päästyäni aloinkin jo miettiä, minne tamman seuraavaksi ilmoittaisi.